9.6.2013

 

Hiekkakakkuja

 

Kollegani kiteytti osuvasti sen, mitä pianonvirittäjän työ on. Se on hiekkakakkujen rakentamista rannalle. Vire on monimutkainen rakennelma, josta ei koskaan voi tehdä absoluuttisen kestävää. Päinvastoin. Vire on absoluuttisen muuttuva!

 

Toki kaikki on suhteellista ja se, miten virettä arvioidaan, riippuu mm. henkilön kuulokyvystä ja ennen kaikkea siitä, missä kontekstissa virettä arvoidaan. Mutta alan ammattilaiselle vireen muutos on aina selvästi kuultavissa jo varsin piankin virityksen jälkeen.

 

Kuva pianonkielten leteistäItselleni tuli hiljattain vastaan tapaus, joka toi hiekkakakkuvertauksen elävästi mieleen. Kyseessä oli piano, jonka huolto vaati useamman käynnin. Olin virittänyt pianon ensimmäisellä kerralla ja palasin huoltamaan sen koneistoa parin viikon kuluttua. Jo parissa viikossa vire oli alkanut murentua huomattavasti. Enemmän kuin useissa muissa pianoissa voisi olettaa tapahtuvan. Miksi?

 

Vire voi rapistua useammalla kuin yhdellä tavalla. Se, että yksittäinen sävel alkaa soida epävireessä, voi kertoa vaikkapa siitä, että viritystukissa ei ole riittävästi pitoa. Jos taas yksittäiset sävelet soivat hyvin, mutta intervallien suhteet muuttuvat, löytyy syy todennäköisesti ilmankosteudesta, joka on muuttunut verrattuna alkuperäiseen viritysajankohtaan. Virittäjällä on eri tapoja analysoida vireen kuntoa ja ymmärtää näin pianon ominaisuuksia ja mahdollisten vikojen syitä. Viritystuntuma kertoo paljon siitä, missä kunnossa piano on.

 

Tällä kertaa en kuitenkaan pystynyt paikallistamaan mitään yksittäistä syytä, jonka takia vire oli lähtenyt murtumaan. Viritystä tehdessäni en ollut huomannut mitään viitettä siihen suuntaan, että piano ei pitäisi virettä normaalisti. Tuntui siltä, että vire oli "joustanut" kauttaaltaan vähän siltä täältä ilman selkeää logiikkaa. Korjasin virettä ja sovimme viimeisen huoltokäynnin parin viikon päähän, jolloin piti vielä tarkistaa ja korjata pari asiaa.

 

Kaksi viikkoa kului ja palasin pianon ääreen. Vire oli jälleen lähtenyt karkuteille. Keskustelin pianon omistajan kanssa ja hän kertoi, että tämä piano ei ole koskaan oikein pysynyt vireessä. Kerroin mahdollisista syistä, joita päättelin olevan useamman.

 

 

 

Kuva lohjenneesta kielisillastaKoska vika-analyysi oli näin ristiriitainen, tulin siihen johtopäätökseen, että kyseessä oli poikkeuksellisen huono-onninen pianoyksilö. Siinä yhdistyi monta pientä ongelmaa yhtä aikaa. Korjausta näille ongelmille en valitettavasti voinut luvata. Ainut vaihtoehto olisi ollut viedä piano korjaamolle, jossa sille oltaisiin tehty peruskorjaus. Kustannukset olisivat kuitenkin olleet tuhansia euroja,

 

Tällaisista töistä, joissa rakentamansa hiekkakakun sortumisen näkee näinkin konkreettisesti, on ikävä laskuttaa asiakasta. Mutta aina ei vain voi etukäteen tietää, miten hyvin jokin piano vireen pitää. Usein pianojen viat ovat suoraviivaisia, mutta silloin tällöin tulee vastaan myös näitä pianoja, jotka tuntuvat elävän omaa elämäänsä..

 

Onneksi pianon sointiominaisuudet usein sallivat hieman rapistuneemmankin vireen ilman, että piano muuttuisi soittokelvottomaksi. Tietysti konteksti on jälleen avainasemassa. Konserttitilanteessa piano ei saa kuulostaa ehkäpä niin "persoonalliselta", kuin mitä kotipiano saa (ja ehkäpä pitääkin).

 

Soipa piano miten tahansa, niin asiakkaan on tärkeää ymmärtää, että ikuisesti pysyvää virettä ei ole olemassa. Viritystyössä on pohjimmiltaan kyse "rannalle aaltojen ja tuulen armoille rakennetusta hiekkakakusta", kuten kollegani asian ilmaisi. Ainoa keino pitää hiekkakakku kunnossa on vain rakentaa se yhä uudelleen ja uudelleen tarpeen mukaan.

 

Karkean kuvan siitä, miten missäkin kuussa viritetty piano soi nyt kesäkuussa, saa "virepuntarista", joka löytyy nettisivuiltamme (www.Pianonviritys.fi)! Kaavio perustuu vuoden 2012 keskimääräisiin lämpötiloihin pääkaupunkiseudulla.

 

Kuva ei ole missään tapauksessa tarkoitettu absoluuttiseksi mittariksi sille, miten piano soi! Se antaa karkean teoreettisen kuvan siitä, mitä tyypillisesti pianolta voi odottaa, mikäli vireeseen oletettaisiin vaikuttavan pelkästään ilmankosteuden vaihtelut. Termi "neutraalit" on tosin tässä kuvan ensimmäisessä versiossa hieman harhaajohtava. Parempi sana sen tilalla voisi olla "muuttuu hieman vähemmän, kuin punainen nuoli" tms.

 

Vire siis ikään kuin hengittää ilmankosteuden vaihteluiden mukaan. Eri pianot elävät enemmän, toiset vähemmän. Jokainen piano on yksilö niin soinnissa kuin vireen kestävyydessäkin.

 

Mukavaa kesää kaikille!

 

-Elias

 

TUTUSTU MYÖS:

 

PIANONVIRITYS.FI

STADINMUSAKOULU.FI

ELIASPATRIKAINEN.COM

© 2016 Elias Patrikainen. Kaikki oikeudet pidätetään.