Rondo-lehden artikkeli Ääni ja vire -luennosta.MAINOS: ÄÄNI JA VIRE -LUENTO

powered by Linkki Stadin Musakoulun nettisivulle

 

Ennen varsinaista blogitekstiä haluan kertoa lyhyesti Ääni ja vire -luennoista, jotka käynnistyivät hiljattain pienen tauon jälkeen. Ääni ja vire -luento on 90min tietoisku äänen ja vireen fysiikasta. Samalla opit hieman pianonvirittäjien maailmasta.

 

Luento soveltuu taitotasosta riippumatta kaikille musiikin ystäville. Luennot pidetään Helsingin Jätkäsaaressa.

 

Lue lisää Pianonviritys.fi -sivulta klikkaamalla tästä!

16.2.2016

 

Mikä viretaso?

440Hz, 442Hz vai jokin muu?

 

-Olkaa hyvä, pianonne soi nyt vireessä!

-Mutta missä vireessä, missä viretasossa, ja mikä merkitys sillä ylipäätään on?

 

Lyhyt vastaus: Useimmille kotisoittajille vireen tasolla (440Hz vai 442Hz?) ei ole juuri merkitystä. Mikäli pelkkä tieto tästä tyydyttää, voit huoletta jättää lopun tästä blogikirjoituksesta lukematta.

 

Tässä kuitenkin aiheesta kiinnostuneille hieman tietoa viretasoasioista.

 

 

Kuva pianonkielistäViretason perusteet

 

Pianonvireen voi ajatella toteutuvan kahdessa ulottuvuudessa. Sävelet viritetään soimaan keskenään sopivassa suhteessa, mutta toisaalta vire soi myös kokonaisuudessaan suhteessa aivan tiettyyn säveleen, josta koko viritystyö aloitetaan.

 

Virityksen aloitussävelelle on Suomessa yleisesti käytössä 440Hz ja 442Hz tasot. Nämä lukemat tarkoittavat sitä, että vireen ensimmäinen sävel viritetään joko 440 hertsin tai 442 hertsin taajuudelle. Nämä taajuudet tuottavat sävelen, jota kutsutaan myös yksiviivaiseksi A-säveleksi.

 

Hertsi (Hz) tarkoittaa aaltoliikkeen toistumisnopeutta suhteutettuna yhteen sekuntiin. Tässä tapauksessa tarkoitetaan siis ääniaallon toistumisnopeutta.

 

Äänentaajuuden voi käytännössä ajatella olevan saman asian kuin äänenkorkeus. 442Hz tuottaa äänen, joka värähtelee 2Hz useammin sekunnissa kuin 440Hz. Toisin sanoen 2Hz korkeammalla kuin 440Hz. Ilman kontekstia 2Hz ero on tuskin huomattava, mutta se voi olla kriittisen merkittävä, jos vireen on tarkoitus soida hyvin yhteen muiden instrumenttien kanssa.

 

 

Lyhyt historiakatsaus

 

Historiallisesti vireen taso on elänyt paljon ajasta ja paikasta riippuen. Esimerkiksi Barokin aikaan 1600-luvulla yksi yleinen viretaso yksiviivaiselle A-sävelelle oli 415Hz. Yleistäen voi sanoa, että vireen taso on pyrkinyt nousemaan vuosisadasta toiseen, ja jokaisella viretasolla on ollut perusteensa ja puolestapuhujansa.

 

Onko ihmisessä sisäänrakennettuna pyrkimys nostaa ”hyväksyttävää virettä” hertsin murto-osa kerrallaan? Tällaiseen tulkintaan löytyy viitteitä musiikinhistoriasta ja myös musiikin tulkinnasta. Pieni ylävireisyys yleensä tuntuu alavireisyyttä hyväksyttävämmältä, joskus jopa suotavalta. Joskaan ei aina…

 

 

Virestandardit

 

Kuva viritystyöstäVaikka kaiken kattavaa virestandardia ei olekaan, nykyään 440Hz on ehkäpä se yleisin viretaso maailmassa. 440Hz on ns. amerikkalainen standardi, jota etenkin sähköisten soittimien valmistajat ja valtaosa pop- ja jazzmusiikin tekijöistä soveltavat.

 

Toisaalta myöskin 442Hz, 443Hz tai vaikkapa 445Hz ovat etenkin klassisen musiikin kontekstissa mahdollisia tasoja.

 

Sovellettavan viretason päättää käytännössä kulloinkin musiikista vastuussa oleva ihminen oman mieltymyksensä ja soitettavan ohjelmiston vaatimuksen mukaan, eli vaikkapa kapellimestari, pianisti tai musiikkikoulun johtaja.

 

 

Milloin vireen tasolla on merkitystä?

 

Vireen tasolla on merkitystä kahdessa tapauksessa.

 

  1. Mikäli useamman instrumentin täytyy soida samassa vireessä. Myös äänitteiden kanssa soitettaessa on mukavampaa, jos piano soi samassa vireessä äänitteen kanssa. Äänitteissä tosin vireen tason hajonta on melkoista. Kuten aiemmin mainittu, suurin osa pop- ja jazzmusiikista soi 440Hz tasossa, mutta ei kaikki. Suuri osa klassisesta musiikista soi niin ikään 440Hz tasossa, mutta ehkäpä vieläkin suurempi osa jossain muussa tasossa. Ainoa pätevä yleistys äänitteiden vireen tason suhteen onkin se, että tasoja on monia…
  2. Mikäli vireen “soundilla” on merkitystä. Soundi on subjektiivisempi asia, mutta sellaisena ehdottoman tärkeä! Jotkut ihmiset kokevat vireen tason voimakkaammin kuin toiset. Syyt vireen kokemiseen voivat perustua esteettisiin seikkoihin, perinteeseen tai yhdistelmään näistä. Joillekin ero 440Hz ja 442Hz soinnin välillä on selvä, toisille ei. Kyse ei ole välttämättä edes musikaalisuudesta, vaan henkilökohtaisesta mieltymyksestä ja näkökulmasta musiikkiin. Ja siitähän musiikissa on kyse. Näkökulmasta ja tulkinnasta!

 

 

Mihin tasoon piano tulisi siis virittää?

 

Jos vireen tason valinta mietityttää, niin joskus näinkin yksinkertainen jako voi toimia: 440Hz vire pop- ja jazzmusiikkiin, 442Hz klassiseen musiikkiin. Perusteet tälle ovat seuraavat.

 

Kuva Yamaha G2Klassisessa musiikissa ja useissa musiikkioppilaitoksissa (Suomessa) suositaan 442Hz tasoa. Tämä perustuu sille ajatukselle, että klassisessa mielessä piano ei ole ns. orkesterisoitin. Mikäli piano orkesterista löytyy, on se ikään kuin vierailevassa roolissa. Pianon tulee siis olla siinä vireessä, missä orkesteri soi, eikä toisin päin.

 

Ja koska eurooppalaisen tradition mukaan orkesteri soi todennäköisesti jossain muussa kuin 440Hz vireessä, ei pianonkaan tule soida klassisissa konteksteissa ainakaan tässä vireessä. Miksi juuri 442Hz? Sitä en tiedä, mutta Suomessa se taso on yleisesti käytössä.

 

Pop- ja jazzmusiikissa puolestaan piano on useimmiten pääsoitin, jonka mukaan muut instrumentit viritetään. Näiden musiikkityylien traditio on vahvasti Atlantin toisella puolella, jossa 440Hz on standardi. Myös sähköiset kosketinsoittimet, joita kyseisissä musiikkityyleissä usein käytetään, soivat lähtökohtaisesti 440Hz vireessä, joten valinta on helppo. Joskaan ei pakollinen!

 

 

Erikoistapaukset

 

Joskus vire on hyvä jättää suosiolla epämääräiselle “vähän alemmalle” viretasolle. Tällainen viritys on hyvä valita esimerkiksi erittäin vanhoille pianoille, jotta niiden rungon ja kielten kestävyyttä ei tarvitse riskeerata turhaan.

 

Pianossa on noin 230 yksittäistä kieltä, joista kunkin jännite vastaa sitä, että kielestä roikkuisi noin 80kg paino. Pianon runkoon kohdistuu siis yhteensä tuhansien kilogrammojen rasite, ja vireen tasolla on suora yhteys sen suuruuteen. Miksi rasittaa pianovanhusta, jos ei sille ole erityisen painavaa syytä?

 

Myös ns. vanhaa musiikkia harrastavat ihmiset joskus haluavat pianonsa viritettävän nykyisiä standardeja alempaan vireeseen. Tämä voi tarkoittaa jopa lähes puolen sävelaskeleen madallusta. Tällaisen vireen tekemistä suosittelen kuitenkin vain niille, joille kyseinen viretaso on erityisen tärkeä.

 

Omasta työkalupakistani ei edes löydy näin matalalla soivaa äänirautaa, joten tällainen viretason lasku on aina työpäivän erikoisuus. Ja sellaisena erittäin harvinainen tapaus…

 

 

432Hz?

 

Vielä loppuun mainitsen eräästä mielenkiintoisesta ilmiöstä, jonka tutkimisen johtopäätösten tekemisestä jätän vastuun lukijalle. Itseäni aihe kieltämättä kiinnostaa, vaikka tieteellisesti tarkasteltuna se jakaakin mielipiteitä.

 

Cymatiikka tarkoittaa värähtelyn moodien havainnoimista materiassa. Termin oikeasta suomennoksesta en ole varma, mutta sana tulee englanninkielisestä sanasta cymatics. Värähtelyn moodien olemassaolosta ei sinällään ole tieteellisesti ristiriitaisia näkemyksiä. Värinä, eli jonkinlainen aaltoliike, on energiaa joka vaikuttaa materiaan.

 

Jos tasaiselle alustalle laitetaan vaikkapa hiekanjyviä ja alustaa täristetään tietyillä taajuuksilla, järjestäytyvät hiekanjyvät alustalla matemaattisesti symmetrisiin muodostelmiin. Tämä on puhdasta fysiikkaa.

 

Miten tämä liittyy vireeseen?

 

Kuva 440Hz vs. 432HzVärinän kohteena voi olla hiekanjyvien sijaan myös vaikkapa vesi. Kun tietyn taajuuden ääntä johdetaan veteen, vesi alkaa väreillä erilaisissa symmetrisissä muodostelmissa. Veden muotoa tutkiessa mikroskooppisella tasolla on mahdollista havaita, että 440Hz taajuus tuottaa huomattavasti epäharmonisemman muodostelman kuin 432Hz, joka tuottaa täysin harmonisen muodostelman.

 

Tästä aukeaa mielenkiintoinen näköala äänen ja musiikin piileviin vaikutuksiin, joista monenlaista keskustelua onkin käyty läpi vuosituhansien. Minkälainen merkitys viretason korkeudella ja sen myötä vesimolekyylien värähtelytavalla on sellaisen organismin terveyteen ja hyvinvointiin, joka koostuu suurimmaksi osaksi vedestä? Kuten esimerkiksi ihminen...

 

Jätän cymatiikan tarkemmat tutkimukset lukijan oman googletuksen varaan. Ilmiön mahdollisista vaikutuksista ihmiseen fyysisesti tai psyykkisesti en ota sen enempää kantaa. Mutta sen tiedän, että aihe on kiinnostanut äänen- ja musiikintutkijoita läpi historian.

 

Ja ainakin näin 440Hz viretason kyllästämästä pianonvirittäjän musiikkinäkökulmasta aihetta lähestyen 432Hz viretaso kieltämättä kuulostaa rauhoittavalta. Missä tällaista musiikkia sitten on mahdollista kuulla? Se onkin kokonaan eri asia.

 

Se siitä! Toivottavasti tämä artikkeli auttoi ymmärtämään viretason valintaan liittyviä pointteja! Mukavaa kevättä kaikille!

 

Elias

 

 

TUTUSTU MYÖS:

 

PIANONVIRITYS.FI

STADINMUSAKOULU.FI

ELIASPATRIKAINEN.COM

© 2016 Elias Patrikainen. Kaikki oikeudet pidätetään.