3.12.2012

 

Pianonvirittäjien valtuutukset

 

Hei!

 

Tällä kertaa käsittelen pianonvirittäjien ammattivaltuutuksia. Aihe on mielenkiintoinen siksi, että pianonvirittäjä ammattinimikkeenä ei ole suojattu. Periaatteessa siis kuka tahansa voi myydä pianonvirityspalvelua. En tosin suosittele kokeilemaan, jos et tiedä mitä teet...

 

Kuva viritysavaimen tähdestäSuomessa on käytössä joitakin erillisiä "virallisia valtuutuksia", joita pianonvirittäjät käyttävät markkinoinnissa. Esittelen tässä niistä yleisimmät. Käsittelen kunkin valtuutuksen hyviä ja mahdollisesti huonoja puolia siitä näkökulmasta, joka minulle ammatinharjoittajana on kehittynyt seuratessani alaa reilu kymmenen vuotta. Näistä noin kuusi vuotta olen toiminut alalla omalla toiminimellä päätoimisena pianonvirittäjänä.

 

Pianonvirittäjien valtuutukset lukeutuvat periaatteessa viiteen kategoriaan:

 

  1. Ammatillinen tutkinto
  2. Pianotehtaiden kaupallisesti motivoidut valtuutukset
  3. Suomen Pianonvirittäjät Ry:n valtuutus
  4. Koulutus pianotehtailla
  5. Koulutus ulkomaisessa koulussa

 

 

Ammatillinen tutkinto

 

Pianonvirittäjän ammatillisen tutkinnon suorittaminen vaatii kolmen vuoden (120ov) täyspäiväisiä opintoja. Pianonvirittäjiä kouluttaa Suomessa vain yksi koulu, joka on Keskuspuiston ammattiopiston (Arlan toimipaikka Espoossa).

 

 

 

Pianotehtaiden kaupallisesti motivoidut valtuutukset

 

Näistä yleisimmät ovat "Yamaha-valtuutus" ja "Hellas-valtuutus". Koska Hellaksen tehdas ajautui konkurssiin vuonna 2011, ei uusia Hellas-valtuutettuja enää tule. Vanhalla valtuutuksella tietysti on jokin arvo myös sinällään, mutta toisaalta kaikki ammattitutkinnon suorittaneet ovat käytännössä myös Hellas-valtuutettuja, vaikka eivät tätä mainostaisikaan. (Huomautus 5.3.2013! Hellas-merkkisiä pianoja on jälleen saatavilla, mutta pianotehdas ei ole enää Suomessa.)

 

Pianotehtaiden / pianokauppojen myöntämät valtuutukset voivat olla ainakin mainosarvoltaan tärkeitä, mutta ne voivat myös osittain johtaa harhaan.

 

Se, että pianonvirittäjällä on vaikkapa "Yamaha-valtuutus" tarkoittaa sitä, että virittäjä on todistanut ammattitaitonsa Yamahan maahantuojalle (F-musiikki). Taidottomat pianonvirittäjät eivät tietenkään valtuutusta saa, joten "Yamaha-valtuutetun" työnlaatu on todistetusti riittävän hyvää.

 

Toisaalta kaikki pianonviritäjät eivät ole tekemisissä F-musiikin kanssa, eivätkä näin ollen edes valtuutusta koskaan pyydä. "Yamaha-valtuutus" ei myöskään tarkoita sitä, etteikö kuka tahansa ammattitaitoinen pianonvirittäjä osaisi virittää pianoa, olipa se Yamaha tai mikä tahansa muu merkki.

 

Päin vastoin. Pianonvirittäjän työnkuva ja vaaditut taidot ovat lähes identtiset pianomerkistä riippumatta. Piano on ollut koneistoltaan pieniä variaatioita lukuun ottamatta samanlainen jo yli 100 vuotta.

 

 

 

Suomen Pianonvirittäjät Ry:n valtuutus

 

Suomen Pianonvirittäjät Ry ajaa nimensä mukaisesti pianonvirittäjien asioita. Yhdistys järjestää kaikille haluaville työnäytekokeen, jonka läpäisseet pääsevät jäseniksi. Tämä on kaikkein yleisin valtuutus, jolla pianonvirittäjät mainostavat itseään. Eikä syyttä, sillä tämä valtuutus on hyvä tae riittävästä ammattitaidosta.

 

Kuva kosketinpöydästäYhdistyksen valtuutukseen pätee osittain kuitenkin sama kritiikki, mikä kohdistuu pianotehtaiden valtuutuksiin. Tämä johtuu siitä, että kaikki pianonvirittäjät eivät hakeudu yhdistyksen jäseneksi, vaikka toimisivatkin alalla riittävällä ammattitaidolla.

 

Miksi pianonvirittäjä ei liittyisi ammattikuntansa yhdistykseen? Useat liittyvät, sillä yhdistys tarjoaa koulutusta, seminaareja ja muita alaa yhdistäviä tapahtumia. Toisaalta jos yhdistystoiminta ei syystä tai toisesta tunnu koskettavan itseä tai kuuluu jo valmiiksi muihin yhdistyksiin / liittoihin, ei yhdistyksen piiriin hakeutuminen välttämättä tunnu tärkeältä.

 

 

 

Koulutus pianotehtailla

 

Jotkut pianonvirittäjät ovat käyneet pianotehtailla ympäri maailmaa kouluttautumassa ja suorittamassa pianotehtaiden omia tutkintoja. Tällaisia tutkintoja järjestää mm. Yamaha ja Kawai Japanissa. Myös Steinwaylla, Bösendorferilla ja useilla muilla arvostetuilla pianotehtailla on omat koulutusohjelmansa tavalla tai toisella.

 

Tällaisten koulutusten suorittaminen kertoo pianonvirittäjän syventymisestä alaansa siellä, missä pianot tehdään. Tämän lähemmäs pianoteollisuuden sydäntä ei ole mahdollista päästä.

 

Koska koulutus pianotehtailla on useimmiten erikoistumista johonkin yhteen pianon osa-alueeseen kerrallaan, hyväksytään pianotehtaiden jatkokoulutukseen tyypillisesti vain alan ammattilaisia, jotka ovat ansiokkaasti toimineet alalla jonkin aikaa ja tuntevat näin ollen pianot jo valmiiksi varsin perusteellisesti.

 

 

 

Koulutus ulkomaisessa koulussa

 

Mikäli pianonvirittäjä ei ole opiskellut virityksen perusteita Suomessa, on hankalaa arvioida hänen saamansa koulutuksen laatua. Tämän takia minkäänlaista yhteenvetoa ulkomaisen koulutuksen eduista ja haitoista ei voi antaa.

 

Tarjolla olevien vaihtoehtojen ja materiaalien perusteella pianonvirittäjäksi voi ainakin periaatteessa opiskella useaa eri reittiä. Tarjolla on vaihtoehtoja aina "kirjekursseista" täysipäiväiseen kouluopiskeluun asti.

 

Yksi periaate pätee kuitenkin aina. Pianonvirittäjäksi ei opi millään muulla tavalla kuin virittämällä kärsivällisesti vähintään satoja pianoja. Vasta lukemattomien toistojen myötä niin kuulo, käden motoriikka kuin koneiston tekninen ymmärtämyskin hioutuu hienostuneeksi taidoksi.

 

 

Valtuutukset ennen, nyt ja tulevaisuudessa

 

Katsoessani sitä, miten työmarkkinat pienyrittäjän näkökulmasta ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, nousee mieleen joitakin ajatuksia pianonvirittäjien valtuutuksistakin.

 

Kuva vasaroiden liimauksestaSuomessa tällä hetkellä käytössä olevat valtuutukset auttavat varmasti vielä toistaiseksi markkinoinnissa, mutta ne toimivat myös osittain turhan päällekkäin keskenään ollakseen täysin tarkoituksenmukaisia. Valtuutukset tällaisena mitä ne nyt ovat, ovat väistämättä perinne ajasta, jolloin Suomessa pianonvirittäjiä tuotti työelämään useampi kuin yksi taho. On valitettavaa, että Suomessa ei ole enää olemassa pianonrakennusteollisuutta (pianokorjaamot lukuun ottamatta, joita kyllä on). Tämä on kuitenkin tosiasia, joka vaikuttaa omalta osaltaan myös pianonvirittäjien ammattikuntaan.

 

Silloin kun pianonvirittäjäksi saattoi opiskella pianotehtaalla, oppipoikana tai koulussa, oli selvää, että eri tahot tarvitsivat omat keinonsa todentaa virittäjän ammattitaidon. Mutta vuonna 2012 suomalaisen pianoteollisuuden hiivuttua kokonaan pois, on jäljelle jäänyt vain yksi pianonvirittäjiä kouluttava taho. Ja se tekee työnsä hyvin.

 

Pianonvirittäjä opiskelee systemaattisesti kolme vuotta pianonviritystä, suorittaa lukemattomia valvottuja testejä, joista saa arvosanat ja lopuksi suorittaa vielä ammatillisen työnäytteen. Tämä herättää kysymyksen: Miksi tämän lisäksi pitäisi olla erikseen vielä pianokaupan tai yhdistyksen valtuutus toimia ammatissa?

 

Eikö kokonaisuuden kannalta olisi kuitenkin yksinkertaisempaa ja läpinäkyvämpää, jos pianonvirittäjien ammatillinen tutkinto, joka on joka tapauksessa ammattitaidon kulmakivi, olisi sidottu jollain tavalla näihin muihin valtuutuksiin tiiviimmin? Miten? Sen pohdinta voisi olla mielenkiintoista.

 

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

 

-Elias

 

TUTUSTU MYÖS:

 

PIANONVIRITYS.FI

STADINMUSAKOULU.FI

ELIASPATRIKAINEN.COM

© 2016 Elias Patrikainen. Kaikki oikeudet pidätetään.